Tähtäinkiikarin asentaminen pystysuoraan

Tähtäiniikarin asentaminen aseeseen herättää paljon keskustelua. Yhden silmämääräisesti pystysuoraan asentama kiikari ei välttämättä vaikuta olevan pystysuorassa toisen henkilön katsoessa. Metsästyskäytössä riittää mainiosti että ristikko on silmämääräisesti katsottanu pystyssä vaikka ampujan luontaisen ampuma-asennon myötä linjausvirhettä olisikin aseen kanssa muutama aste.

Tarkka-ammunnassa tähtäinristikkoa siirretään paljon korosuunnassa eri matkoille ammuttaessa jolloin voi tähtäimen kallistusvirhe tuottaa myös sivuvirhettä osuntaan ampumamatkojen kasvaessa. Erityisesti jos ampujalla ei ole tähtäimessä vesivaakaa, jolla varmistaa aseen+optiikan vaakasuoruus ennen laukausta. Tämän takia (ja ylipäätänsä vain omasta halusta asentaa asiat yleensä kunnolla), pyrin aina asentamaan kaikki kiikarit myös metsästysaseissa mahdollisimman pystysuoraan.

Alla on esitetty joitakin näkemyksiä eri asennustavoista sekä teoreettisin esimerkein tarkasteltu kallistusvirheiden vaikutuksia tarkka-ammunnassa. Nämä näkemykset perustuvat omiin kokemuksiin ja käytännön havaintoihin, ja näillä homma toimii itselläni. Asioista saa olla eri mieltä, kukin tulkoon tavallaan onnellikseksi.

Silmämääräinen asennus - riittävä metsämiehelle
Ristikon linjaus lukkoon tai iskuripiikkiin - lisää tarkkuutta
Lukkorunko suoraan vesivaa'alla - tarkempi tapa
Rakotulkki käyttöön - hifistely alkaa
Koeammunta - hifistely saavuttaa huippunsa

Silmämääräinen asennus - riittävän tarkka metsämiehelle

Kiikaria käännettään asennettaessa renkaissa kunnes se on ampujan mielestä pystysuorassa ja kiristetään siihen. Ase kohdistetaan esim 150m matkalle. Jos ristikko vaikuttaa ampujan mielestä olevan aseeseen nähden pystysuorassa, niin on tämä täysin riittävä tarkkuus metsästysaseissa, joilla ei ammuta vaihteleville etäisyyksille tähtäimen koroasetusta muuttamalla.

Tällä tavalla asennettaessa syntyy helposti jopa 2-3asteen linjausvirhe tähtäinristikon ja aseen lukonkehyksen välille. Syynä tälle yleensä on ampujan oma olka/niska rakenne, tukin puutteellinen ergonomia tai muuten vain vinoon kasvanut ampuma-asento johtaa siihen että ase tuetaan hieman vinossa olkaa vasten, vaikka ampujan mielestä se on pystysuorassa. Tällöin kun ristikko mallatessa ampuma-asennosta esim horisonttiin tai rakennuksen kulmaan asentuu tähtäinristikko vinoon aseen lukonkehykseen nähden.

Esim1: 308Win Scenar 10,85g Scenar 800m/s. 3 asteen kanttausvirhe tähtäimen ristikon ja aseen lukonkehyksen välillä aiheuttaa 100m matkalle kohdistetulla aseella 300m päässä 0,06mrad (=1,8cm) sivuvirheen. Tällä ei metsästyskäytössä ole merkitystä.

Esim2: 338LM Scenar 16,2g 900m/s. 3 asteen kanttausvirhe tähtäimen ristikon ja aseen lukkorungon välillä aiheuttaa 100m matkalle kohdistetulla aseella 1000m päässä 0,40mrad (=40cm) sivuvirheen mikä vastaa noin kiertopoikkeaman suuruutta ko. ampumaetäisyydellä. Toisaalta jos asentaja on ollut "onnekas" ja vahingossa asentanut ristikon vastapäivään (ccw) 3 astetta vinoon, kompensoi tuo onnekas virhe lähes kokonaan kiertopoikkeaman asejärjestelmästä 100-1000m ampumamatkoilla.

Ristikon linjaus lukkoon tai iskuripiikkiin - lisää tarkkuutta

Markkinoilla on olemassa läpinäkyviä asteikkolevyjä, jotka on tarkoitettu kiikarin asentamisen helpottamiseen. Ne kiinnitetään okulaariin kuminauhoilla tms. Tavallinen kouluviivoitin ajaa käytännössä saman asian. Kiikari tähystetään 30-50cm päästä, jotta nähdään ristikko selvästi ja asteikoin viivat tai viivaimen reuna linjataan ristkon kanssa yhdensuuntaiseksi. Tämän jälkeen seurataan viivaimen reunaa pitkin mihin kohtaan lukkopultin päätä tai iskuripiikkiä viivaimen reuna osuu. Saadaan siis aikaiseksi ristikon jatkumo viivaimen reunalla ja sen avulla linjataan kiikari pystysuoraan esim iskuripiikkiin keskittäen. Näin päästään suht helposti jo n. 1 asteen asennustarkkuuteen, mikä alkaa olla riittävä tarkka-ammuntakäyttöön. Vaikeutena menetelmässä on vain ristikon linjaamisen tarkkuus viivaimen asteikon kanssa, on vaikeaa nähdä ristikko sekä viivaimen reuna terävänä yhtä aikaa. Dioptrian ääriasennoista voi olla apuja tässä.

Itse suosin tätä menetelmää perusasentamisessa ja harjaantuneella silmällä pystyy muutamalla iteraatiolla verrattain tarkasti asemoimaan ristikon jatkumon halkaisemaan iskuripiikin.

Lukonkehys suoraan vesivaa'alla - tarkempi tapa

Ase kiinnitetään ensin penkkiin ja tarkkuusvesivaa'alla lukonkehyksen päältä mitaten ase asetetaan täsmälleen vaakasuoraan. Pidetään huoli että penkki ja ase ei liiku ja asennetaan kiikari paikalleen. Linjataan ristikko luotilankaa tai horisonttia apuna käyttäen pystysuoraan. Tapa on hieman vaivalloinen mutta oikein ja tarkasti tehtynä tuottaa jo hyvän lopputuloksen. Hyväksi havaittu pystylinja on rakentajille tuttu linjalaseri jos sellaisen sattuu omistamaan. Sillä heijastaa ristin seinälle sopivaan kohtaan ja tiirailu on varsin helppoa.

Tähtäimissä joissa on tasaiset korosäätötornit voi vesivaa'an avulla myös linjata tähtäimen vaateriin tähtäimen tornin päältä mitaten. Yleensä tarkkuus on ollut hyvä, mutta torneissa on myös pieniä eroja sekä tornien yläpinnan linjaus ei välttämättä ole täydellinen.

Tällä menetelmällä päästään helposti jo alle 1 asteen asennustarkkuuteen, mikä merkitsee 338LM esimerkissämme vain 0,13mrad (=13cm) sivuvirhettä 1000m päässä. Tämä virhe alkaa jo hukkua muuhun kohinaan.

Rakotulkki käyttöön - hifistely alkaa

Useimmissa tähtäimissä on säätötornien kohdalla runkopaksunnos ja tämän paksunnoksen pohja on tasainen. Ajatus lähtee siitä, että linjataan tämä pohja yhdensuuntaiseksi lukkorungon yläpinnan, kiskon tai jalustan yläpinnan kanssa käyttäen rakotulkkia. Toimenpide on erityisen helppo esim. Spuhr tai  TRG:n 3-renkaisen kiikarinjalustan kanssa, jossa jalustan yläpinta on muutaman millin päässä kiikarin pohjasta.

Tähtäin on asennettu renkaisiin siten että se juuri ja juuri kääntyy renkaissa. Nyt rakotulkilla muodostetaan sopivan paksuinen pakka, joka juuri ja juuri mahtuu kiikarin ja pinnan väliin. Kiikaria koitetaan varovasti kiertää, jotta tunnetaan että tulkin vastus molempiin suuntiin on sama. Näin rakotulkki linjaa kiikarin yhdensuuntaiseksi verrokkipintaan. Renkaat kiristetään vuoron perään haluttuun momenttiin. Tarkistetaan kiristyksen jälkeen että rakotulkki on yhtä tiukka molemmin puolin.

Olen havainnut että rakotulkilla voi havaita jopa 0,05mm poikkeaman välyksessä eri puolilta. Toiselta puolelta tulkki mahtuu juuri ja juuri väliin, mutta toiselta puolelta ei. TRG 3-renkaisen jalustan tapauksessa verrokkipinnan leveys on 22,5mm, jolloin 0,05mm ero vastaa laskennallisesti 0,12 asteen virhettä asennuksessa. Jos lukkorungon kiskojen sekä jalustan koneistustoleranssit ovat kunnossa, saadaan näin lähes täysin yhdensuuntainen mekaaninen asennus kiikarin runkoputken sekä aseen välille. Tähtäinkiikarin valmistajan asennustoleranssi ristikon pystysuoruuden osalta sekä koneistustoleranssit asessa ja kiikarissa ovat ainoa jäljellä oleva virhemomentti.

Koeammunta - hifistely saavuttaa huippunsa

Tähtäinristikkotaso on asennettu tähtäimen mekaniikkaan nähden tietyn toleranssin sisälle pystysuorasta. Toleranssi on tyypillisesti 0,25-1,0 astetta valmistajasta riippuen. Tätä virhettä ei voi poistaa mekaanisella asennuksella tulkkia apuna käyttäen. Samoin on mahdollista että itse säätömekaniikka ei olekaan täysin runkoputken kanssa suorassa.

Jäljelle jää vain mahdollisen virheen selvittäminen tarkalla koeammuntajärjestelyllä. Koeammunnassa seurataan iskemien sivusiirtymää kun tähtäimen koroa muutetaan. Ampumaolosuhteiden täytyy olla ideaaliset, mieluiten täysin tuuleton keli, jotta voidaan minimoida muut mahdolliset sivuvirhelähteet kuin tähtäimestä ja asennuksesta johtuvat. Sanomattakin on selvää että aseen täytyy olla hyväkäyntinen ja käyttäjän osattava hommansa.

Asennetaan 100m päähän täsmälleen pystysuoraan (luotinaru) min 20cm leveä ja 2-2,5m korkea maalitaulu. Taulun keskellä kulkee pystysuora verrokkiviiva. Tauluun tehdään keskelle alalaitaan tähtäyspiste, johon tähdätään koko testiammunnan ajan.

Ensin varmistetaan aseen kohdistus 100m tähtäyspisteeseen ja ammutaan ristikko verrokkiviivan mukaan pystysuorassa. Säädetään koroa lisää +10mrad tornista ja ammutaan uusi verrokkikasa tähtäyspisteeseen tähdäten, ristikko pystysuorassa. Kasan pitäisi nyt syntyä täsmälleen 100cm tähtäyspisteen yläpuolelle ja ilman sivusiirtymää, jos asennus on kunnossa. Ammutaan vielä verrokkikasat +15mrad +20mrad korotornia säätämällä ja analysoidaan tulokset. Jos asennus on ok ja kaikki on kunnossa, tulee kaikkien kasojen iskemäkeskipisteen olla pystysuoralla viivalla.

Esim: Jos tähtäin on 1 asteen vinossa lukkorunkoon ja piippuun nähden syntyy silloin sivuvirhe joka on sin(1)=0,0017 * käytetty korotus. Jos kasat ovat siirtyneet vasemmalle pystysuorasta on ristikko kallellaan vastapäivään (ccw). Jos kasat ovat oikealla pystysuorasta, on ristikko kiertynyt myötäpäivään (cw). 20mrad korotuksella virhe on siis 20mrad * 0,0017 = 0,035mrad eli kasa on 3,5cm vasemmalla tai oikealla pystyviivasta. Aseen käynnin pitää luonnollisesti olla sitä luokkaa että 3,5cm siirtymän voi luotettavasti havaita.

Ase-tähtäin-yhdistelmän voi nyt trimmata täsmälleen pystysuoraan. Tähtäinristikko linjataan siten, että keskiristikko on tähtäyspisteessä ja klo 12 jatkuva osa ristikosta lävistää 20mrad kasan. Tämä ei ole mahdollista kaikilla tähtäimillä, esim standardi mildotissa on käytössä vain 5mrad hiusviivaa. Tällöin 3,5cm @ 20mrad vastaa 9mm 5mrad kohdalla. Tehdään vastaava apumerkki tauluun. Kun ristikko on llinjassa ase kiinnitetään penkkiin riittävän tukevasti paikalleen, kiikari löystetään varovasti ja käännetään pystysuoran viivan kanssa yhdensuntauseksi. Tarksitetaan asetus.

Yksinkertaisempi tapa lienee vain mututuntumalla kiertää tähtäintä renkaissa haluttu määrä ja suorittaa uusi zeroaminen sekä koeammunta.

 

Article by MSa/2008